torstai 17. syyskuuta 2009

Arvot

Olin tänään haastattelemassa vakuutusyhtiön johtoa. Keskusteltiin arvoista, visioista, missiosta sekä johtamisesta ja viestinnästä. Kun menee hyvin, on vaikeampi muistaa perustavoitteet ja -arvot.

Pätee myös omaan elämään. Terveenä ja perustoimeentulo turvattuna on paljon helpompi olla iloinen ja onnellinen. Olen sairastumassa flunssaan ja heti kaikki tuntuu kurjemmalta. Nyt on aika levätä ja yrittää pitää tauti lievempänä.

lauantai 12. syyskuuta 2009

vaativa vaativampi vaativin

Lapsen makuaisti ei ole kehittynyt kunnolla, mutta onko aikuisten? Oltermanni, Sininen ja Vip appelsiinimehut käyvät kaupaksi. Ei sillä, että niissä vikaa olisi, mutta itse kaipaan tavanomaiseen arkeen hieman enemmän. Olen vaativampi kuin useat kanssakuluttujat.
Eilen uutisoitiin erikoisemmista tarhoista. Huomautettiin, että lapset eivät vielä tiedä, minkälaisen painotuksen tarhapäiviinsä tahtovat. Vanhemmat voivat valita lapsilleen kieliin, ulkoiluun tai musisointiin erikoistuneen kasvattajan. Erikoispalveluja käyttävät ovat hekin vaativampia tai hyvätuloisempia kuin muut. Eikö?
Saan profiilistani palautetta, että vaikutan vaativalta. Sitä ihan mielelläni olenkin, koska se mielestäni kertoo arvostuksesta. Jos minulle sanottaisiin: "olet vaativin" - silloin olisi varmasti itsetutkiskelun paikka. En ole muita parempi. Yritän elää omien arvojeni mukaista elämää. Olen saanut selville asioita, jotka rikastuttavat elämääni. Niitä silmällä pitäen yritän kulkea eteenpäin.

torstai 10. syyskuuta 2009

Arkeen sopeutuminen

Olen ollut opiskelija useita vuosia. Tavanomaista arkeani on lukukauden aikaiset päivät. Oli sitten viikonloppu tai arkipäivä. Alkaa olla puolisen vuotta siitä, että kevään kurssit loppuivat. Miten voi tuntua siltä, ettei kesä ole arkea?
Minulla oli tietty elämänrytmi, koska olin koko "loman" töissä. Silti nyt vasta tuntuu tutulta. Pääsen järjestelemään vuorokauden jokaisen tunnin, koska ei ole säännöllisen työajan tuomaa rytmiä. Paperit kasautuvat pöydälle, kalenteria on kannettava mukana, järjesteltävä tapaamisia ja muistettava valmistautua luennoille.
En ole huippuoppilas, jos arvostellaan kurssiarvosanoja, mutta opiskelijana vedän vertoja monelle. Osaan näet yhdistää opiskelijan päivätyön, eli kurssit, osallistun vapaa-aikanani yliopiston toimintaan lähinnä ainejärjestöjen puitteissa, teen töitä ja tietysti jaksan harrastaa kaiken näköistä vielä tämän lisäksi.

Mukavaa, että on syksy. Tunnen oloni jälleen hyvin energiseksi :) Tervetuloa haasteet

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Koti

Olen muuttanut kahdeksan kertaa viimeisten viiden vuoden aikana, joko kotimaassa toiseen kaupunkiin tai ulkomaille. Vuosi sitten muutin Helsinkiin. Tämä on ensimmäinen paikka, mihin voisin palata lähdettyäni. Haluan taas joskus lähteä ulkomaille nauttimaan uudesta ympäristöstä ja kulttuurista, mutta kuten aina ennenkin, tulla takaisin.

Sopeudun varsin helposti uusiin paikkoihin ja kuvioihin. Ajatukseni kodista on se, missä kulloinkin asun. Hyvin lyhyitä aikoja olen ollut koditon. Ennen päätöstä lähteä, olen kokenut vahvana ajatuksen:

Katson lintuperspektiivistä reittejä, missä arkirutiinieni myötä kuljen. Ne näyttävät hyvin pieniltä ja tylsiltä. Kaipaan elämältä jotain muuta, lisää.

Viimeksi tullessani junalla Rautatientorille, koin tulleeni kotiin. Ilahduin. En tarkoita, että tunnen itseni helsinkiläiseksi. Asun ja elän täällä, tämä on nyt kotini.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Antaa vai saada

Sanotaan, että jokainen ihminen on itsekäs ja loppupeleissä ajattelee vain itseään ja omaa hyvinvointiaan. En allekirjoita väitettä. Olisihan se kiva saada lahjaksi Jaguar XK tai Tiffanyn timanttikoru. Montakos tuollaisia päiviä kohdalle osuu? Puhuttaessa tavanomaisesta läheisen muistamisesta, on paljon antoisampaa ilahduttaa toista. Minä ainakin nautin lahjan antamisesta paljon kauemmin kuin saamisesta. En tarkoita, että olisin epäkiitollinen.

Hyvää lahjaa voi olla vaikea keksiä, hankaluus taitaa olla lahjansaajassa. Häntä ei tunne kyllin hyvin, tai tuntee liiankin hyvin. Parasta lahjan saamisessa on mielestäni se, että huomaan jonkun antavan minulle lahjan. Yllätys piristää, ja sen jälkeen mieltä lämmittää ajatus siitä, että toinen on halunnut muistaa minua - ei niinkään se, mitä käsiini olen sillä hetkellä saanut. Jotkut lahjat osuvat nappiin ja ovat erittäin käyttökelpoisia. Minun tavaroillani on historia, useimpiin liittyy edellinen omistaja, erityinen ostohetki tai lahjan antaja.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Listat

Toiset tekevät listoja mielellään, toiset eivät. Minä pidän niistä, varsinkin omatekemistäni. En laita asioita tärkeys tai paremmuusjärjestykseen, vaan pois mielestä pyörimästä. Joskus lista auttaa vaikean päätöksen tekemistä, aikataulun järjestämistä tai muistamista. Viimeisimpiä listojani ovat kauppalappu ja listaus asioista, jotka haluan tehdä lomalla. Tämä ei lisää suorittamista, vaan helpottaa päivästä nauttimista.