Ystävät

Ystävänpäivänä sopi erityisen hyvin miettiä, millaisia ystäviä minulla on. Jos katson viakka 10 vuotta taaksepäin, vietin eniten aikaa sellaisten nuorten kanssa, jotka olivat aika samanlaisia kuin minä. Kaikki etsimme itseämme ja toimme esille yhtäläisyyksiämme. Onneksi osaan seistä yksilönä, vaikka erottuisinkin joukosta. Mummoni sääli minua syksyllä, kun olin marjastuskamppeineni kävellyt Helsingin keskustassa :) Mitäs sitten, taisin korkeintaan saada pari juttukaveria bussissa kotimatkalla - jokainen lukija varmasti tietää, että se on varsin harvinaista, ja mun mielestä valitettavaa.

Takaisin niihin ystäviin. Puolet ystävistäni taitaa olla suomalaisia, loput ympäri maailman. Hieman yli puolet taitaa olla naisia. Ennen mulla ei ollut ollenkaan miespuoleisia ystäviä, taisivat aina yritää iskeä minua, eikä siten ystävyys koskaan voinut oikein kehittyä. Nyt olen miehiäkin ystäviksi saanut, ja oikein onnellinen siitä - vaikka useimmat ovatkin epäonnistuneita tapailuyrityksiä, vai mitenköhän sen ilmaisisi :) Suurempi ikähaitari ystävien suhteen voisi olla. Onneksi sukulaistädit voivat paikata tilannetta. Siskoni taitavat olla parhaita ystäviäni. Kiitos äiti ja isä heistä. Sisaruksille voisi itseasiassa olla aivan oma juhlapäivänsä!