Jos ajatellaan tuttavia ja ystäviä ryhmänä, se on kuin basilikani ikkunalaudalla. Se kukoistaa ja kasvaa, kun sitä jaksaa hoitaa ja kastella. Muutamat varret ovat voimakkaita ja kurkottavat eteenpäin. He seisovat yksilöinä, mutta eivät paina varjoonsa ketään. Niitä on vain muutamia. Ne ovat kuin läheisimpiä ystäviäni.
Sitten on lukuisia virkeitä taimia, jotka on ikään kuin tasapäistetty. Toiset saattavat lähteä kasvamaan vauhdilla, ja toiset kuihtuvat pois. Ne voivat olla metaforassa kavereitani, opiskelutovereitani, kollegoita. Emme ole tutustuneet vielä erittäin hyvin, mutta yritän antaa jokaiselle mahdollisuuden. Taivas on rajana kasvulle, mutta täytyy olla hyvä yksilö, jotta jaksaa pitää yhteyttä yllä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti