Juoksukisa

Osallistun tänään ensimmäiseen juoksutapahtumaan sitten lapsuuden. Otin kesän aikana työn alle puolimaratonohjelman, mutta ajattelin kuitenkin edetä pituusjärjestyksessä tapahtumiin osallistumisen suhteen. Tänään on tarkoitus juosta oma enkka kympillä ja viikon päästä sitten ensimmäinen puolimaraton Espoossa. Olisko vuoden päästä aika kokonaiselle?

Väärinymmärryksiä

Varsin moni lukija on saanut käsityksen, että olisin taiteilija. Omasta puolestani voisin ollakin, mutta se, että kirjoittan tätä blogia taitelijanimellä ei tee musta sen erityisempää taiteilijaa :) Tuossa on itseasiassa yks puoli, mitä mun itsessäni pitäis kehittää.

En myöskään ole kasvissyöjä, vaikka kommuunissa asunkin. Eikä mulla muutenkaan ole mitään tapoja tai arvoja, jotka streotyyppisesti kommuuneihin liitetään :) Ei mun asumisjärjestelyt niin paljon ole muista opiskelukämpistä eroa, meitä on vaan täällä vähän enemmän :) Välillä tuntuu kuin asuisin yksin, olen niin tottunut siihen, että ympärillä on elämää - ja sehän vaan on kiva, että kavereita on lähellä. Eikä tarvi niin usein tarttua siivousvälineisiin :)

Ystävät

Ystävänpäivänä sopi erityisen hyvin miettiä, millaisia ystäviä minulla on. Jos katson viakka 10 vuotta taaksepäin, vietin eniten aikaa sellaisten nuorten kanssa, jotka olivat aika samanlaisia kuin minä. Kaikki etsimme itseämme ja toimme esille yhtäläisyyksiämme. Onneksi osaan seistä yksilönä, vaikka erottuisinkin joukosta. Mummoni sääli minua syksyllä, kun olin marjastuskamppeineni kävellyt Helsingin keskustassa :) Mitäs sitten, taisin korkeintaan saada pari juttukaveria bussissa kotimatkalla - jokainen lukija varmasti tietää, että se on varsin harvinaista, ja mun mielestä valitettavaa.

Takaisin niihin ystäviin. Puolet ystävistäni taitaa olla suomalaisia, loput ympäri maailman. Hieman yli puolet taitaa olla naisia. Ennen mulla ei ollut ollenkaan miespuoleisia ystäviä, taisivat aina yritää iskeä minua, eikä siten ystävyys koskaan voinut oikein kehittyä. Nyt olen miehiäkin ystäviksi saanut, ja oikein onnellinen siitä - vaikka useimmat ovatkin epäonnistuneita tapailuyrityksiä, vai mitenköhän sen ilmaisisi :) Suurempi ikähaitari ystävien suhteen voisi olla. Onneksi sukulaistädit voivat paikata tilannetta. Siskoni taitavat olla parhaita ystäviäni. Kiitos äiti ja isä heistä. Sisaruksille voisi itseasiassa olla aivan oma juhlapäivänsä!

Aika

Ihminen ei ymmärrä aikaa. Liian moni meistä ei osaa elää hetkessä. Yritän muistaa huomata mitä ympärilläni tapahtuu, tehdä oikeita valintoja, käyttää aikaani siihen, mikä on minulle tärkeää. Olen palannut tämän profiilinkin pariin, sillä haluan pitää oven auki elämäni miehelle :)
Kuka olet, missä olet?

Arvot

Olin tänään haastattelemassa vakuutusyhtiön johtoa. Keskusteltiin arvoista, visioista, missiosta sekä johtamisesta ja viestinnästä. Kun menee hyvin, on vaikeampi muistaa perustavoitteet ja -arvot.

Pätee myös omaan elämään. Terveenä ja perustoimeentulo turvattuna on paljon helpompi olla iloinen ja onnellinen. Olen sairastumassa flunssaan ja heti kaikki tuntuu kurjemmalta. Nyt on aika levätä ja yrittää pitää tauti lievempänä.

vaativa vaativampi vaativin

Lapsen makuaisti ei ole kehittynyt kunnolla, mutta onko aikuisten? Oltermanni, Sininen ja Vip appelsiinimehut käyvät kaupaksi. Ei sillä, että niissä vikaa olisi, mutta itse kaipaan tavanomaiseen arkeen hieman enemmän. Olen vaativampi kuin useat kanssakuluttujat.
Eilen uutisoitiin erikoisemmista tarhoista. Huomautettiin, että lapset eivät vielä tiedä, minkälaisen painotuksen tarhapäiviinsä tahtovat. Vanhemmat voivat valita lapsilleen kieliin, ulkoiluun tai musisointiin erikoistuneen kasvattajan. Erikoispalveluja käyttävät ovat hekin vaativampia tai hyvätuloisempia kuin muut. Eikö?
Saan profiilistani palautetta, että vaikutan vaativalta. Sitä ihan mielelläni olenkin, koska se mielestäni kertoo arvostuksesta. Jos minulle sanottaisiin: "olet vaativin" - silloin olisi varmasti itsetutkiskelun paikka. En ole muita parempi. Yritän elää omien arvojeni mukaista elämää. Olen saanut selville asioita, jotka rikastuttavat elämääni. Niitä silmällä pitäen yritän kulkea eteenpäin.

Arkeen sopeutuminen

Olen ollut opiskelija useita vuosia. Tavanomaista arkeani on lukukauden aikaiset päivät. Oli sitten viikonloppu tai arkipäivä. Alkaa olla puolisen vuotta siitä, että kevään kurssit loppuivat. Miten voi tuntua siltä, ettei kesä ole arkea?
Minulla oli tietty elämänrytmi, koska olin koko "loman" töissä. Silti nyt vasta tuntuu tutulta. Pääsen järjestelemään vuorokauden jokaisen tunnin, koska ei ole säännöllisen työajan tuomaa rytmiä. Paperit kasautuvat pöydälle, kalenteria on kannettava mukana, järjesteltävä tapaamisia ja muistettava valmistautua luennoille.
En ole huippuoppilas, jos arvostellaan kurssiarvosanoja, mutta opiskelijana vedän vertoja monelle. Osaan näet yhdistää opiskelijan päivätyön, eli kurssit, osallistun vapaa-aikanani yliopiston toimintaan lähinnä ainejärjestöjen puitteissa, teen töitä ja tietysti jaksan harrastaa kaiken näköistä vielä tämän lisäksi.

Mukavaa, että on syksy. Tunnen oloni jälleen hyvin energiseksi :) Tervetuloa haasteet