Sanotaan, että jokainen ihminen on itsekäs ja loppupeleissä ajattelee vain itseään ja omaa hyvinvointiaan. En allekirjoita väitettä. Olisihan se kiva saada lahjaksi Jaguar XK tai Tiffanyn timanttikoru. Montakos tuollaisia päiviä kohdalle osuu? Puhuttaessa tavanomaisesta läheisen muistamisesta, on paljon antoisampaa ilahduttaa toista. Minä ainakin nautin lahjan antamisesta paljon kauemmin kuin saamisesta. En tarkoita, että olisin epäkiitollinen.
Hyvää lahjaa voi olla vaikea keksiä, hankaluus taitaa olla lahjansaajassa. Häntä ei tunne kyllin hyvin, tai tuntee liiankin hyvin. Parasta lahjan saamisessa on mielestäni se, että huomaan jonkun antavan minulle lahjan. Yllätys piristää, ja sen jälkeen mieltä lämmittää ajatus siitä, että toinen on halunnut muistaa minua - ei niinkään se, mitä käsiini olen sillä hetkellä saanut. Jotkut lahjat osuvat nappiin ja ovat erittäin käyttökelpoisia. Minun tavaroillani on historia, useimpiin liittyy edellinen omistaja, erityinen ostohetki tai lahjan antaja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti